Vallilantilalla on kasvatettu possuja yhdistelmäsikalassa vuodesta 1980 asti. Nykyisen isäntäparin aloitettua tilanpidon vuonna 2003 emakkomäärää lisättiin puolella ja lihasikapaikkoja lisättiin. Parhaimmillaan emakkopaikkoja oli 100 ja lihasikakasvatuspaikkoja 600.
Eläinten hyvinvointiin panostettiin, emakot porsivat vapaasti ja lihasioille rakennettiin ulkoilumahdollisuus.
Muutaman taloudellisesti haastavan vuoden jälkeen ja työmäärän kasvettua liian suureksi, jouduimme tekemään raskaan päätöksen luopua emakoista.
Tällä hetkellä possut tulevat tilalle noin 10 viikon ikäisinä paikallisesta vapaaporsitus sikalasta, täysin antibioottivapaasta ketjusta.
Possut kasvavat meillä teuraskokoon asti, erittäin väljissä oloissa. Ruokinnassa on käytössä oman pellon rehuviljaa, ohraa, kauraa, vehnää ja papua sekä täysin soijatonta tiivistettä. Possuille jaetaan virikkeeksi ja kuivikkeeksi olkipahnaa.
Vallilantilalla elävät “tavispossut” eli oikelta nimeltään kesysiat kuuluvat sikojen sukuun. Sikarotuja taas on olemassa useita kymmeniä. Suomessa siat ovat yleensä kahden tai kolmen rodun risteytyksiä, mm. Yorkshire, Duroc, Hampshire ja maatiainen. Rodut eroavat toisistaan yleensä värin ja koon suhteen. Esimerkiksi Yorkshirellä ja Hampshirellä on pysty korvat, kun taas maatiaisella on luppakorvat. Yorkshire ja maatiainen ovat väriltään valkeita, Duroc tummanruskea ja Hampshire musta. Myös villasika eli Mangalitza, minisika ja villisika ovat sikarotuja. Mangalitza ja villisika ovat alkuperäisrotuja.
Aikuinen naarassika on nimeltään emakko ja uros taas karju, alle 10kk ikäisistä poikasista käytetään nimitystä porsas. Emakot synnyttävät keskimäärin 12 porsasta ja imettää niitä noin neljä viikkoa.
Usein possut mielletään sottaisiksi eläimiksi. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole vaan possut ovat hyvin siistejä, ne tekevät tarpeensa vain tiettyyn kohtaan. Possut ovat sosiaalisia laumaeläimiä. Ne kaipaavat jatkuvasti virikkeitä tonkimiseen.
Possun herkin kohta on kärsä. Kärsä on varustettu tarkalla hajuaistilla ja siksi possuja on koulutettu esimerkiksi maan alla kasvavien tryffelien etsimiseen. Possut ovat loistavia tryffelien etsijöitä, ongelma vaan on se, että ne mielellään syövät heti löytämänsä tryffelit.
Possuilla ei ole toimivia hikirauhasia ihossaan muualla kuin päässä, minkä vuoksi niiden kyky johtaa vettä ja tätä kautta lämpöä iholtaan on huono. Tämän vuoksi possut säätelevät ruumiinlämpöään pääasiassa käyttäytymisellään. Possut pitävät erityisesti vesisuihkusta ja ulkona ollessaan ne hakeutuvat kuumalla säällä rypemään savi- tai mutakuoppaan.